Arvoisat ylioppilaat keväällä 2010,

teidän elämänne tärkeisiin ensivuosiin on osunut monta Suomen historian kannalta merkittävää tapahtumaa. Valtaosa teistä on syntynyt 90-luvun alkuvuosina keskelle Suomen itsenäisen historian suurinta rauhanajan talouskriisiä. Juuri teidän lapsuusvuosinanne Suomen julkinen sektori kävi läpi merkittäviä säästöohjelmia ja juuri te olitte ne, joiden neuvolapalveluita karsittiin. Juuri teidän ensimmäisiin elinvuosiinne osui monia suomalaisia perheitä koskettanut suurtyöttämyys ja monien yritysten konkurssiaalto, joka heijastui lukuisiin perheisiin suruna ja ahdistuksena. Juuri teidän aloittaessa ala-asteenne opettajakunta oli näännytetty toistuvilla säästöbudjeteilla aivan sietokykynsä äärirajoille vaikka talous ja pörssikurssit olivatkin siinä vaiheessa kääntyneet ennennäkemättömään nousuun. Juuri teidän ala-aste vuosinanne koulujen budjetit olivat minimissään samalla, kun saimme lukea lehdistä sijoittajien kymmenien prosenttien päivätuotoista pörssissä ja osakeantien pikavoittoja jonottavista piensijoittajista Helsingin Aleksanterinkadulla.

Toisaalta olette siinä suhteessa onnellisia, että olette viimeisiä ikäluokkia, joilla on vielä mahdollisesti lapsuusajan henkilökohtaisia muistoja itsenäisestä Suomesta ennen EU-jäsenyyttä. Valtaosahan teistä on syntynyt 90-luvun alkuvuosina, jolloin saimme seurata itäisen mahtinaapurustomme imperiumien luhistumista ja poliitikkomme suuntasivat katseensa kohti EU-jäsenyyttä ja Brysseliä. Olette tässä suhteessa muistorikkaampi sukupolvi kuin yksikään teidän jälkeenne. Te olette saattaneet ehkä nähneet ilman EU-tukia kasvatetun viljapellon heiluvan kesäisenä päivänä tuulessa ja te olette vielä ehkä saaneet maistaa ilman EU-määräyksiä kasvatettuja kotimaisia vihanneksia. Olkaa ylpeitä näistä muistoistanne.

Juuri siinä iässä kun lapsi alkaa ymmärtämään rahaa ja alkaa ehkä tehdä itsenäisesti pieniä ostoksia teidän elämäänne järkytettiin, kun yksi itsenäisen valtion merkittävä symboli, oma valuutta, vietiin teiltä. Saitte opetella rahan arvon yhdessä omien vanhempienne kanssa sillä hekin joutuivat opettelemaan asian uudelleen yhteisvaluutta Euroon siirtymisen yhteydessä vuoden 2002 alussa. Toisaalta ilman historian painolastia olette ehkä sukupolvi, joka ei enää milloinkaan palaa miettimään mitä mikin maksoi "mummonmarkkoina".

Millaiseen tilanteeseen te nyt valmistutte tämän kevään abiturientteina? Te joudutte miettimään ehkä tarkemmin kuin mikään aiempi sukupolvi sitä, mihin minun kannattaa jatkaa lukiosta. Globaalit markkinat muuttavat Suomen elinkeinorakennetta vauhdilla, jossa suomalainen koulutusjärjestelmä ei pysy. Näin ollen monet entiset varmat ja hyvin työllistävät alat eivät ehkä teille olekaan oikeita valintoja. Teidän lukiovuotenne ovat olleet syntymäaikanne tapaan merkittävän taloudellisen kriisin aikaa. Ne teistä, jotka olette saaneet näinä vaikeina viime vuosina tehdä kesätöitä, olette erityisen onnekkaita ja toivon, että osaatte niitä kokemuksianne arvostaa. Niin monet teistä ovat jääneet vaille myöhemmässä elämässä tärkeitä kesätyökokemuksia.

Arvoisat kevään 2010 ylioppilaat. Teidän elämänne ensimmäisinä vuosina vanhemmat sukupolvet ovat tarjonneet teille monta varoittavaa esimerkkiä siitä, miten yhteisiä asioita ei ehkä olisikaan parasta hoitaa. Paras evästys minkä teille osaan antaa on, ottakaa niistä opiksenne rakentaaksenne yhteiskuntaamme vakaampaan ja parempaan suuntaan. Lopuksi toivotan teille kaikille onnea ja menestystä elämässänne!

-Kaikkien abityttöjen ikioma "rehtori" Lorenz